Heitä kolikkoa

Kolikon heittäminen on yksi yleisimmistä tavoista, joita ihmiset turvautuvat, kun heidän on ratkaistava riita tai yksinkertaisesti tehtävä valinta tietyn ratkaisun puolesta.

Menetelmän ydin piilee siinä, että kolikolla on pääsääntöisesti kaksi eri puolta, ja heittoprosessi päättyy kolikon laskeutumiseen yhdelle niistä. Kiistaan osallistuja, joka ennusti, kumpi puoli kolikosta on päällä sen putoamisen jälkeen, voittaa.

Kolikonheiton historia

Historioitsijoiden tutkimuksen ansiosta tuli tunnetuksi, että kolikoiden heittelyä harjoitettiin jo muinaisessa Roomassa. Rooman valtakunnan asukkaat pelasivat peliä, jonka nimi Navia aut caput on käännetty latinasta "laivaksi tai pääksi". Pelin ydin oli tunnistaa voittaja, joka arvasi, kummalle puolelle heitetty kolikko laskeutuu: laivan kuvalla koristeltu kääntöpuoli vai etupuoli, jolla keisarin pää kehui.

Mutta kuten kävi ilmi, myös muinaiset kreikkalaiset rakastivat samanlaista peliä. Sen ero oli se, että Hellasissa kolikoiden sijasta heitettiin kuoria, joiden toinen puoli oli tahrattu hartsilla. Pelin nimi oli Ostra Kinda, ja kuoren sivut yhdistettiin johonkin vuorokauden aikaan - päivä tai yö (kreikaksi - nux kai hemera).

Myöhemmin britit omaksuivat pelin, jonka muinaisen Kreikan asukkaat tunsivat. Useiden vuosisatojen ajan Englannissa oli suosittu peli nimeltä Cross and pile, jossa kolikko lensi ilmaan osuessaan siihen toisen kolikon reunalla. Osallistujat seurasivat prosessia yrittäen arvata, kumpi kolikon puoli olisi päällä.

Ison-Britannian vuosisatojen ajan peli nimeltä Cross and pile oli kysytty. Pelin periaate oli sama: yksi kolikko osui reunasta toista vastaan, ensimmäinen hyppäsi ilmaan ja pelaaja arvasi, kummalle puolelle se laskeutuisi. Kolikon toiselle puolelle lyötiin risti (tästä pelin nimi). Kiinnostus kolikon heittämiseen ei katoa nykyisessä Britanniassakaan - pelin mekaniikka on säilynyt ennallaan, vain nimi on vaihtunut. Yleisesti ottaen ihmiset eri puolilta maailmaa ovat ottaneet säännökseen nimetä tämän ammatin sen mukaan, mitä kolikoissa on kuvattu. Joten nykyään britit kutsuvat peliä Heads tai tails, kirjaimellisesti - pää tai häntä, joka liittyy kuvaan englantilaisen kymmenen pennin kolikon kääntöpuolella heraldisesta leijonasta, joka nostaa etutassuaan ja häntäänsä.

Tämä periaate pysyy muuttumattomana suositussa venäläisessä Orlyanka-pelissä eli Eagle and Tailsissa. Tämä pelin nimi Venäjällä ilmestyi kolikon kääntöpuolella kuvatun kotkan vuoksi. Mitä tulee termiin "hännät", venäläisillä on tapana käyttää tätä sanaa viittaamaan kolikon kylkeen sen arvon merkinnällä.

Kolikon heittäminen on saavuttanut myös Australian, joka on erillään muista maista, vaikka täällä tehtiin sääntö, ettei yksi, vaan kaksi puolen pennin kolikkoa heitetään.

Mielenkiintoisia faktoja

Kolikon heittämisestä on tullut niin yleistä, että voit löytää huomattavan määrän tähän toimintaan liittyviä mielenkiintoisia faktoja.

Filippiineillä San Teodoron (Mindoro Oriental) kaupungin pormestarivaalit pysähtyivät toisen kierroksen jälkeen, jossa molemmat ehdokkaat saivat yhtä suuren prosenttiosuuden äänistä. Lopullisen päätöksen tekemiseksi kunnanjohtajan nimittämisestä päätettiin heittää kolikko. Mielenkiintoisinta on, että sekä osallistujat itse että San Teodoron äänestäjät tunnustivat vaalien tulokset oikeudenmukaisiksi ja laillisiksi.
Niillä, jotka haluavat tehdä päätöksen heittämällä kolikon, on oma loma. Sitä vietetään 8. helmikuuta, ja juuri sitä kutsutaan - Kolikonheittopäiväksi. Tämän loman keksijät uskovat, että kolikon heittäminen on enemmän kuin vain viihdettä. He luottavat tämän rituaalin kiistattomaan kohtalokkuuteen.
Kanadalaisen Toronton kaupungissa tapaus, jossa kolikon puoli päätti, mikä organisaatio voittaa tarjouskilpailun viivan maalaamisesta 1 605 kilometriä kaupungin katuja.
Australian jalkapalloliigan finaalin lähetyksen kohtalo vuonna 2007 päätettiin etukäteen ja riippui siitä, kumpi puoli kolikosta putosi. Kiistassa oli kaksi ikuista kilpailijaa - Seven ja Ten TV-kanavaa. "Kymmenen" voitti!
Iso-Britannian paikalliset ja kansalliset vaalit mahdollistavat päätöksentekomenetelmien, kuten pillin, korkeimman kortin nostamisen tai perinteisesti kolikon heittämisen tasatilanteessa tasatilanteessa.
On mitätön mahdollisuus, että kolikko putoaa reunaansa sen jälkeen, kun se on pudotettu. Se on hyvin niukka (1 mahdollisuus 6000:sta), mutta teoriassa tämä on mahdollista.

Kolikon heittäminen on vuosien aikana muuttunut yksinkertaisesta viihteestä luotettavimmaksi ja puolueettomammaksi päätöksentekotavaksi. Tämä johtuu siitä, että tietyssä hallinnassa oikea heittäminen käytännössä eliminoi väärennökset ja antaa todella itsenäisen tuloksen.

Kolikonheittomekanismi on hyvin yksinkertainen. Yleisin on perinteinen tapa: kolikko heitetään ylös, jolloin avaruudessa tehdään useita kierroksia. Sitten kolikko joko putoaa maahan tai heittäjä ottaa sen kiinni ja putoaa käden selkään näyttäen tuloksen. Kenen etua edustaa etupuoli ja kenen etua kääntöpuoli, keskustellaan välittömästi ennen itse heittoa.

Kolikonheittoesimerkkejä

Tämän prosessin sovellusalueella ei ole rajoituksia, mutta useimmiten kohtaamme kolikonheiton seuraavissa tilanteissa.

Pelit

Antiikin kreikkalainen Ostra Kinda, roomalainen Navia aut caput, venäläinen "Orlyanka" ja British Heads or tails – kaikilla näillä peleillä on yhteinen periaate ja ne eroavat pienin vivahtein. Pelin olemus ei kuitenkaan muutu tästä: pelaaja joko arvaa kolikon sen puolen, joka on päällä sen putoamisen jälkeen, tai erehtyy.

Panokset

Kun pelikorkoon lisätään rahakorko, kolikon heittoprosessi muuttuu tyypilliseksi onnenpeliksi, jonka tulos voi tuoda pelaajalle joko taloudellista rikastumista tai rahan menetystä.

Yksi esimerkki tällaisesta päivityksestä on australialainen peli Two-up (Swy). Sen olemus on siinä, että pelin osallistujat ja sen katsojat lyövät vetoa tietyistä yhdistelmistä. Seuraavaksi pelaaja ottaa laudan, jossa kolikot ovat vastakkaisissa paikoissa, ja sitten heittää niitä ylös, kunnes hän saavuttaa, että molemmat kolikot putoavat laudalle "kotkat" ylhäällä. Jos heiton tuloksena on kaksi "häntä", pelaaja antaa laudan seuraavalle pelaajalle. Pelaajien toimintaa, sääntöjen noudattamista ja muita pelin ominaisuuksia ohjaa erityisesti nimetty tuomari.

Vedonlyönti

Ihmiset väittelevät ja lyövät vetoa. Yksi tällaisten toimien työkaluista on usein kolikonheitto – helpoin ja objektiivisin tapa ratkaista melkein kaikki riidat sovinnollisesti.

Erä

Monissa urheilulajeissa, erityisesti pelilajeissa, on tarpeen määrittää, mikä joukkue aloittaa pelin. Tämän ongelman ratkaisemiseksi he käyttävät yksinkertaisinta ja todistetuinta tapaa - heittää paljon eli kolikkoa. Jokaiselle joukkueelle on määrätty puoli, jonka sattuessa se saa oikeuden aloittaa pelin ensimmäisenä.

On huomionarvoista, että kolikon onnistunut laskeutuminen voi lisätä merkittävästi joukkueen mahdollisuuksia voittaa peli.

Emotionaalinen analyysi

Tunnettu itävaltalainen psykoanalyytikko Sigmund Freud ehdotti, että kolikonheiton suurempi merkitys ei ole itse tuloksessa, vaan sen arvioinnissa, miltä se tuntuu.

Freud väitti, että meidän ei pitäisi sokeasti seurata sitä, mihin kolikko osoitti, mutta on tärkeää kiinnittää huomiota tunteisiin, jotka heräsivät meissä, kun saimme tuloksen. Olemmeko kokeneet iloa? Oletko turhautunut? Tämän avulla voimme arvioida todellista suhtautumistamme riidan aiheeseen. Tällainen analyysi auttaa henkilöä tekemään ainoan oikean päätöksen ilman velvollisuutta seurata kolikonheiton tulosta.

Esimerkkejä tosielämästä

On tapauksia, joissa kolikonheitto ei vain vaikuttanut paikalliseen tapahtumaan, vaan myös määritti myöhemmän historian kulun.

Ensimmäinen lento

Kuuluisat lentäjäveljekset Wilber ja Orville Wright päättivät kolikon avulla, kumpi heistä nousisi ensimmäisenä ilmaan suunnittelemallaan lentokoneella. Onni kolikonheitossa oli Wilber Wrightin puolella, mutta kävi niin, että hänen lentonsa 14. joulukuuta 1903 epäonnistui – lentäjä törmäsi hiekkapalkkiin.

Lentokone korjattiin, ja kolme päivää myöhemmin toinen veli Orville Wright käytti hänen yritystään hyväkseen. Tällä kertaa lento tapahtui, ja 17. joulukuuta 1903 mies nousi ensimmäisen kerran ilmaan lentokoneessa.

Portlandin kaupungin nimen synty

Oregonissa sijaitsevan Portlandin kaupungin nimen kohtalo päätti todella kolikon. Niinpä New Englandin syntyperäiset Asa Lovejoy ja Francis Pettigrove päättivät keksiä nimen 640 hehtaarin tontille. Kaksi kolmesta heitosta oli onnekas Francisille, joka päätti nimetä tulevan kaupungin kotikaupunkinsa, samannimisen Portland, Maine mukaan.

On huomionarvoista, että vuonna 1835 lyötyä kuparikolikkoa, josta tuli Portlandin maamerkki, säilytetään edelleen Oregonin historiallisessa museossa ja se kantaa symbolista nimeä Portland Penny.

Jokainen meistä voi varmistaa, että kolikoiden heittäminen on juurtunut tiukasti lähes jokaisen sivilisaatiomme kansakunnan kulttuuriin. Ehkä melkein jokainen planeetallamme elävä ihminen on koskaan tehnyt päätöksen ilmaan heitetyn kolikon tahtoon luottaen.

{$ subpageListHide ? ('Show' | translate) : ('Hide' | translate) $}